
Ääri-islamisteja vastustavat luetaan automaattisesti ääri-oikeistolaisiksi ja fasisteiksi, vaikka asia useimmiten on juuri päinvastoin. Äärimuslimit nimittäin
ovat fasisteja ja muslimit usein
ääri-ihmisiä.
Sananvapautta puolustavat taas luetaan taivaanrannanmaalareiksi ja haihattelijoiksi, kenties
rikollisiksikin huomaamatta, ketkä meitä todella hallitsevat, ja mitä he, aivan avoimesti tässäkin asiassa silmiemme edessä puuhastelevat. Voiko missään muussa maassa kuin Suomessa olla niin itseään täynnä olevia poliitikkoja? Voiko missään muualla leikata ihmisten perusoikeuksia ja -vapauksia, terveydenhuoltoa ja toimeentuloa yhtä iloisen välinpitämättömän julkisesti kuin meillä? Ja tulla aina uudelleen valituksi? En usko.
Mediapyörremyrsky
profeetta Muhammedin kuvien ympärillä ei ota laantuakseen. Virallinen, oikeamielisten, pyllistelijöiden ja haistapaskailijoiden armeija liikkuu ja käy pyydykseen kuten menneessä presidentinvaalikampanjassa ikään tukkien keskustelupalstat, -jopa kaikkein vähäpätöisimmätkin, mielipiteillään.

Suomalaisella mielipide-pelikentältä tapaa yhä enenevässä määrin reaalipoliitikkoja ja muita tosiuskovaisia, joiden tavoitteet ovat kaukana poissa, muualla kuin itse näennäisesti käsittelemissään aiheissa. Blogit täyttyvät maailmanparhaasta parannuksesta, virallisesta mielipiteestä ja oman minän kehusta. Jokaisella itseäänkunnioittavalla Minulla on oma blogi.
Erkki Tuomiojalla on oma Blogi.
Minullakin on oma Blogi. On mukavaa olla voittajan puolella.
Ja koskapa suomalainen poliitikkokin on vihdoin viimein, kun joka toisella suomalaisella taloudella on laajakaistayhteys, huomannut että ihmisillä on mahdollisuus nähdä asioiden rumakin puoli, ajamaton takaposki, muualtakin kuin meidän Kunnan ilmoitustaululta, Paskijojen Sanomista tai
teeveekakkoselta, on tullut aika rajoittaa sanan- ja ilmaisunvapautta.
Viime aikoina sananvapautta onkin pyritty kilvan rajoittamaan sekä kotimaisen, vaaleilla valitun
kansanedustustomme, että kansainvälisen äänite- ja elektroniikkateollisuuden, kuten myös maailmanlaajuisen islamilaisen yhteisön toimesta. Näistä Islamilla on eniten hävittävää. ~1,5 miljardia maksavaa katsojaa. Viimeisenä sensuroijien listalle on yrittämässä myös itse
YK, jonka tavoitteissa tuppaa haiskahtamaan isojen poikien jo kerran syöty kaakku.
Suurvallat, nuo vapauden kaunokukkaiset, nimittäin myhistelevät tyytyväisyyttään tässä teatraalisuuden rajoja hipovassa Muhammed-musikaalissa jääden samalla itse loitommalle huomion keskipisteestä. Silti missään ei ole sellaista sananvapautta kuin
Kiinassa (paitsi kenties
Pohjois-Koreassa). Kiina ei kuitenkaan sensuroi meitä..
Kiinalainen opiskelija totesi taannoin nettisensuurista :" onhan se ihan hyvä asia, ettei kaikkea tarvitse lukea". Niinhän se kaiketi lienee? Pysyy hengissä.
Se suomalainen sananvapaus jonka olemme saavuttaneet, on kuitenkin puolustamisen arvoinen. Ja sitä me puolustamme. Juhannustanssit on tanssittu. Pois pelko ja käpy selän alta!
Taistelu sananvapaudesta sallii kirjalliset aseet aina kunniakkaan perinteisestä alatyyli-ilmaisusta varsinaiseen älylliseen itsesaastutukseen saakka. Kuka mitenkin taapertaa. Oikealla tai vasemmalla.
Molempi paree sanoo entinen mumma kun kissillä pöytää pyyhki ja koiraalla laattiaa.